tirppa
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (puhekieltä) pikkulintu
- (puhekieltä) hyyppä, kahlaaja
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈt̪̪irpːɑ]
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tirppa | tirpat |
| genetiivi | tirpan | tirppojen (tirppain) |
| partitiivi | tirppaa | tirppoja |
| akkusatiivi | tirppa; tirpan |
tirpat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tirpassa | tirpoissa |
| elatiivi | tirpasta | tirpoista |
| illatiivi | tirppaan | tirppoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tirpalla | tirpoilla |
| ablatiivi | tirpalta | tirpoilta |
| allatiivi | tirpalle | tirpoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tirppana | tirppoina |
| translatiivi | tirpaksi | tirpoiksi |
| abessiivi | tirpatta | tirpoitta |
| instruktiivi | – | tirpoin |
| komitatiivi | – | tirppoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tirpa- | |
| vahva vartalo | tirppa- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |