tarttua

tarttua (52-C) (taivutus[luo])

1. ottaa kiinni

   Hän tarttui minua kädestä.

2. jäädä kiinni, kiinnittyä

   Likaa tarttui vaatteisiin.

3. (sairaudesta) levitä yksilöstä toiseen

   Flunssa tarttuu herkästi käsien kautta.

4. kiinnittää huomiota, vastata johonkin, tehdä asialle jotakin

   Hänen olisi kannattanut tarttua esitettyyn kysymykseen.

   Opettaja ei tarttunut koulukiusaamiseen lainkaan.

   Hän ei tarttunut ajoissa ilmenneisiin ongelmiin.

• IPA: /ˈt̪ɑrt̪ːuɑˣ/
• tavutus: tart‧tu‧a

• tarttuva
• tarttumaton

• substantiivit: tarttuma, tarttuminen, tartunta
• verbit: tartuttaa

tarttumaelin, tarttumajalka, tarttumalaite, tarttumapinta, tarttumisheijaste, tarttumislelu, tarttumisrefleksi

• tarttua Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1158 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa