tarkkailla

tarkkailla (67) (taivutus[luo])

1. seurata, pitää silmällä, valvoa

• IPA: /ˈt̪ɑrkːɑi̯lːɑˣ/
• tavutus: tark‧kail‧la

• johdos verbistä tarkata ((vahva) vokaalivartalo tarkka|a- + johdin -il:ile- + verbintunnus -la)

• substantiivit: tarkkaileminen, tarkkailija, tarkkailu

• tarkkailla Kielitoimiston sanakirjassa
• tarkkailla Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 845, 846, 3878 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa