tuutata

tuutata (73-C) (taivutus[luo])

1. (puhekieltä) antaa äänimerkki torvella tai summerilla, töötätä

   Eikö kuski tuutannut? Kyllä, mutta kuuro mies ei kuullut.

2. (puhekieltä) syöttää ajatuksia, työntää agendaa

   Meille tuutataan joka mediasta, että Australian palot ovat seurausta ilmastonmuutoksesta. (Olli Pusa)

• IPA: /ˈt̪uːt̪ɑt̪ɑˣ/
• tavutus: tuu‧ta‧ta

• [2]: alun perin "syöttää putken täydeltä", toisinaan käytettävä vaihtoehtoinen pruutata-sana myös viittaa syöttämiseen, työntämiseen, tyhjentämiseen

• substantiivit: tuuttaaminen

• tuutata Kielitoimiston sanakirjassa