soistuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]soistuminen (38)
- teonnimi verbistä soistua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soistuminen | soistumiset |
| genetiivi | soistumisen | soistumisten soistumisien |
| partitiivi | soistumista | soistumisia |
| akkusatiivi | soistuminen; soistumisen |
soistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soistumisessa | soistumisissa |
| elatiivi | soistumisesta | soistumisista |
| illatiivi | soistumiseen | soistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soistumisella | soistumisilla |
| ablatiivi | soistumiselta | soistumisilta |
| allatiivi | soistumiselle | soistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soistumisena (soistumisna) |
soistumisina |
| translatiivi | soistumiseksi | soistumisiksi |
| abessiivi | soistumisetta | soistumisitta |
| instruktiivi | – | soistumisin |
| komitatiivi | – | soistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | soistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
soistumis- | |