sijamuoto

sijamuoto (1)

1. (kielitiede) sija, yksi nominien taivutuskategorioista (muita ovat luku ja suku); käytetään myös muiden sanaluokkien, kuten adverbien ja verbien, nominaalimuodoille

   Sijamuoto, sija, on taivutuskategoria, jonka edustajilla ilmaistaan nominilausekkeiden erilaisia syntaktisia ja semanttisia suhteita lausumassa.

• yhdyssana sanoista sija ja muoto

• perusmuoto

• nominatiivi

• taivutusmuoto

• sija
• (vanhentunut) kaasus

• sijamuoto Kielitoimiston sanakirjassa

• Tieteen termipankki 11.01.2016: Kielitiede:sija. (Tarkka osoite: http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:sija.).