sielu
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]sielu (1)
- tekijä, jota pidetään ihmisen, joskus myös muiden elollisten olentojen, tajunnan, psyyken ja elämän ylläpitäjänä, ja jonka usein uskotaan jatkavan olemassaoloaan kuoleman jälkeen
- (kuvaannollisesti) henkilö
- Missään ei näy ristin sielua.
- (kuvaannollisesti) henkilö, joka merkittävästi antaa energiaa ja näyttää suuntaa hankkeessa, yhteisössä, yrityksessä jne.
- Hän on joukkueen sielu.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsie̯lu/
- tavutus: sie‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sielu | sielut |
| genetiivi | sielun | sielujen |
| partitiivi | sielua | sieluja |
| akkusatiivi | sielu; sielun |
sielut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sielussa | sieluissa |
| elatiivi | sielusta | sieluista |
| illatiivi | sieluun | sieluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sielulla | sieluilla |
| ablatiivi | sielulta | sieluilta |
| allatiivi | sielulle | sieluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sieluna | sieluina |
| translatiivi | sieluksi | sieluiksi |
| abessiivi | sielutta | sieluitta |
| instruktiivi | – | sieluin |
| komitatiivi | – | sieluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sielu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]keskiaikainen ruotsalainen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. tekijä, jonka usein uskotaan jatkavan olemassaoloaan ihmisen kuoleman jälkeen
3. energian antaja ja suunnan näyttäjä
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]aivot, henki, mieli, ruumis, sydän, yksinäinen sielu
Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: -sieluinen, sielukas, sielullinen, sieluton
- verbit: sielullistaa, sielullistuttaa, sieluttaa
Yhdyssanat
[muokkaa]ihmissielu, joukkosielu, kaunosielu, laumasielu, pikkusielu, sielukellot, sielumessu, sielunahdistus, sielunasia, sielunelämä, sielunerittely, sielunhoitaja, sielunhoito, sielunhätä, sielunjärkytys, sielunkamppailu, sielunliike, sielunlääkäri, sielunmaisema, sielunmessu, sielunpaimen, sielunpalo, sielunrakenne, sielunrauha, sielunsairaus, sielunsokeus, sieluntaistelu, sielunterveys, sieluntila, sieluntoiminto, sieluntuska, sieluntutkimus, sielunvaara, sielunvaellus, sielunvamma, sielunvihollinen, sieluoppi, sielutiede, sielutieteilijä, sielu-usko, sukulaissielu
Aiheesta muualla
[muokkaa]- sielu Kielitoimiston sanakirjassa
- sielu Tieteen termipankissa
- Artikkelit 1107, 3759 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).