sammua

sammua (52) (taivutus[luo])

1. lakata palamasta
2. mennä kiinni, jäädä ilman sähkövirtaa (sähkölaitteista); lakata käymästä

   Suomen ensimmäinen ydinreaktori sammui lopullisesti. (is.fi; 2015)

   Moottori sammui liikennevaloissa.

3. menettää tajuntansa liiallisesta alkoholin käytöstä johtuen
4. lakata olemasta; käytön lakkaamisesta

   Visigootin kieli sammui ilmeisesti jo ennen vuotta 1000.

• IPA: /ˈsɑmːuɑˣ/
• tavutus: sam‧mu‧a

• verbit: kausatiivinen sammuttaa, frekventatiivinen sammuilla, momentaaninen sammahtaa

• sammua Kielitoimiston sanakirjassa