suoni
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]suoni (26)
- (anatomia) elimistössä veren ja imunesteen kulkuteinä toimivia putkia ihmisen elimistössä
- maaperässä kulkeva pitkänomainen esiintymä
- kultasuoni
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsuo̯ni/
- tavutus: suo‧ni
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | suoni | suonet |
genetiivi | suonen | suonien suonten |
partitiivi | suonta | suonia |
akkusatiivi | suoni; suonen |
suonet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | suonessa | suonissa |
elatiivi | suonesta | suonista |
illatiivi | suoneen | suoniin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | suonella | suonilla |
ablatiivi | suonelta | suonilta |
allatiivi | suonelle | suonille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | suonena (suonna) |
suonina |
translatiivi | suoneksi | suoniksi |
abessiivi | suonetta | suonitta |
instruktiivi | – | suonin |
komitatiivi | – | suonine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | suone- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
suon- |
Etymologia
[muokkaa]uralilaisesta kantakielestä, alunperin tarkoittanut jännettä[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]haarasuoninen, hiussuonisto, imusuonipunos, imusuonisto, kourasuoninen, pintaverisuoni, sulkasuoninen, suoninen, suonisto, suonitus, verisuonipunos, verisuonisairaus, verisuonisto, verisuonitauti, verisuonitukkeuma, verisuonitulehdus, verisuonitus, verkkosuoninen
Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hiussuoni, imusuoni, kaulasuoni, kultasuoni, lehtisuoni, maitiaissuoni, malmisuoni, otsasuoni, runosuoni, selkäsuoni, siipisuoni, suonenpuristin, suonensyke, suonenveto, suonikalvo, suonikalvosto, suonikohju, suonipuristin, valtasuoni, verisuoni, vesisuoni, öljysuoni
Aiheesta muualla
[muokkaa]- suoni Kielitoimiston sanakirjassa
- suoni Tieteen termipankissa
- Artikkelit 3193, 3536 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Italia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]suoni
- (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta suono
Verbi
[muokkaa]suoni
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suonare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä suonare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suonare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä suonare
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)