risiini
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]risiini (5)
- eräs tyräkkikasveihin lukeutuva trooppinen pensaskasvi (Ricinus communis). Risiinien suvun (Ricinus) ainoa laji.
- kyseisen kasvin siemenistä saatava myrkky
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrisiːni/
- tavutus: ri‧sii‧ni
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | risiini | risiinit |
| genetiivi | risiinin | risiinien (risiinein) |
| partitiivi | risiiniä | risiinejä |
| akkusatiivi | risiini; risiinin |
risiinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | risiinissä | risiineissä |
| elatiivi | risiinistä | risiineistä |
| illatiivi | risiiniin | risiineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | risiinillä | risiineillä |
| ablatiivi | risiiniltä | risiineiltä |
| allatiivi | risiinille | risiineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | risiininä | risiineinä |
| translatiivi | risiiniksi | risiineiksi |
| abessiivi | risiinittä | risiineittä |
| instruktiivi | – | risiinein |
| komitatiivi | – | risiineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | risiini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]ruotsin sanasta ricin 1800-luvun lopulla < tieteellisestä nimestä Ricinus < indoeurooppalaista juurta[1]
Käännökset
[muokkaa]1. Ricinus communis
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- risiini Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 201. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.