riipus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]riipus
- koru, joka riippuu koristeena, erityisesti kaulaketjusta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈriːpus/
- tavutus: rii‧pus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riipus | riipukset |
| genetiivi | riipuksen | riipusten riipuksien |
| partitiivi | riipusta | riipuksia |
| akkusatiivi | riipus; riipuksen |
riipukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riipuksessa | riipuksissa |
| elatiivi | riipuksesta | riipuksista |
| illatiivi | riipukseen | riipuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riipuksella | riipuksilla |
| ablatiivi | riipukselta | riipuksilta |
| allatiivi | riipukselle | riipuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riipuksena | riipuksina |
| translatiivi | riipukseksi | riipuksiksi |
| abessiivi | riipuksetta | riipuksitta |
| instruktiivi | – | riipuksin |
| komitatiivi | – | riipuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riipukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
riipus- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- riipus Kielitoimiston sanakirjassa