rakkula
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rakkula (12)
- (ihmisbiologia) eräs ihmisen elimistön osa
- (arkikieltä) vesikello
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrɑkːulɑ/
- tavutus: rak‧ku‧la
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rakkula | rakkulat |
| genetiivi | rakkulan | rakkuloiden rakkuloitten (rakkulain) |
| partitiivi | rakkulaa | rakkuloita |
| akkusatiivi | rakkula; rakkulan |
rakkulat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rakkulassa | rakkuloissa |
| elatiivi | rakkulasta | rakkuloista |
| illatiivi | rakkulaan | rakkuloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rakkulalla | rakkuloilla |
| ablatiivi | rakkulalta | rakkuloilta |
| allatiivi | rakkulalle | rakkuloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rakkulana | rakkuloina |
| translatiivi | rakkulaksi | rakkuloiksi |
| abessiivi | rakkulatta | rakkuloitta |
| instruktiivi | – | rakkuloin |
| komitatiivi | – | rakkuloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rakkula- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]keuhkorakkula, maitorakkula, munarakkula, märkärakkula, palorakkula, rakkula-aste, rakkulaihottuma, rakkularauhanen, vesirakkula
Aiheesta muualla
[muokkaa]- rakkula Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.