[go: up one dir, main page]

Siirry sisältöön

ruokailu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ruokailu (2)[1]

  1. ateriointi
  2. tilaisuus tai tapahtuma ruokailemista varten
    Kouluissa pitäisi oppilaita velvoittaa ruokailuun osallistumiseen.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈruo̯kɑi̯lu/
  • tavutus: ruo‧kai‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruokailu ruokailut
genetiivi ruokailun ruokailujen
ruokailuiden
ruokailuitten
partitiivi ruokailua ruokailuita
ruokailuja
akkusatiivi ruokailu;
ruokailun
ruokailut
sisäpaikallissijat
inessiivi ruokailussa ruokailuissa
elatiivi ruokailusta ruokailuista
illatiivi ruokailuun ruokailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruokailulla ruokailuilla
ablatiivi ruokailulta ruokailuilta
allatiivi ruokailulle ruokailuille
muut sijamuodot
essiivi ruokailuna ruokailuina
translatiivi ruokailuksi ruokailuiksi
abessiivi ruokailutta ruokailuitta
instruktiivi ruokailuin
komitatiivi ruokailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruokailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi ruokailla + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

joukkoruokailu, kouluruokailu, ruokailuaika, ruokailuhuone, ruokailunurkkaus, ruokailuryhmä, ruokailusyvennys, ruokailutauko, ruokailutila, ruokailutottumus, ruokailuväline, sormiruokailu

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ruokailu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 772, 1168 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2