pipi

Katso myös: pipì

pipi (5)

1. (lapsenomaista kieltä) kipeä, sairas

   Onko sormi pipi?

2. (arkikieltä) hullu

   Toi meidän naapuri on kyllä ihan pipi.

• IPA: /ˈpipi/
• tavutus: pi‧pi

pipi (5)^[1]

1. (lapsenomaista kieltä) vamma, haava, vahinko, kipu

   Voi, tuliko sormeen pipi?

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pipi	pipit
genetiivi	pipin	pipien (pipein)
partitiivi	pipiä	pipejä
akkusatiivi	pipi; pipin	pipit
sisäpaikallissijat
inessiivi	pipissä	pipeissä
elatiivi	pipistä	pipeistä
illatiivi	pipiin	pipeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pipillä	pipeillä
ablatiivi	pipiltä	pipeiltä
allatiivi	pipille	pipeille
muut sijamuodot
essiivi	pipinä	pipeinä
translatiivi	pipiksi	pipeiksi
abessiivi	pipittä	pipeittä
instruktiivi	–	pipein
komitatiivi	–	pipeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pipi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• (1) pippa
• (2) hullu, pimeä, kaheli, kahjo, pipipää, mielisairas, sairasmielinen, sairas tyyppi, sekoboltsi, sekopää, skitso

• pipi Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 365 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

pipi m.

1. (lapsenomaista kieltä) pissa, pissi

• hacer pipi = pissata, pissiä (puhekieltä, ei alatyyliä)

pipi

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta pipa
2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta pipa

pipi m. (lapsenomaista kieltä)

1. lintu
2. pissa
3. pippeli, siitin

pipi m.

1. (lapsenomaista kieltä) pissa

   faire pipi ‒ pissata, pissiä

2. (lapsenomaista kieltä) pippeli; pimppi

• pipi Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

pipi

1. hyönteinen, ötökkä