parveke
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- rakennuksen seinästä ulkoneva kaiteellinen tasanne, jonne avautuu ovi rakennuksen sisältä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpɑrʋekeˣ/
- tavutus: par‧ve‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | parveke | parvekkeet |
| genetiivi | parvekkeen | parvekkeiden parvekkeitten |
| partitiivi | parveketta | parvekkeita |
| akkusatiivi | parveke; parvekkeen |
parvekkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | parvekkeessa | parvekkeissa |
| elatiivi | parvekkeesta | parvekkeista |
| illatiivi | parvekkeeseen | parvekkeisiin parvekkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | parvekkeella | parvekkeilla |
| ablatiivi | parvekkeelta | parvekkeilta |
| allatiivi | parvekkeelle | parvekkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | parvekkeena | parvekkeina |
| translatiivi | parvekkeeksi | parvekkeiksi |
| abessiivi | parvekkeetta | parvekkeitta |
| instruktiivi | – | parvekkein |
| komitatiivi | – | parvekkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | parvekkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
parveket- | |
Etymologia
[muokkaa]substantiivi parvi + johdin -ke ; Sana on ollut käytössä 1800-luvun jälkipuoliskolta[2].
Käännökset
[muokkaa]1. rakennuksen seinästä ulkoneva kaiteellinen tasanne, jonne avautuu ovi rakennuksen sisältä
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: parvekkeellinen
Yhdyssanat ja sanaliitot
[muokkaa]parvekekaluste, parvekekasvi, parvekekukka, parvekelaatikko, parvekelasi, parvekepuutarha, ranskalainen parveke, siivousparveke, tuuletusparveke
Aiheesta muualla
[muokkaa]- parveke Kielitoimiston sanakirjassa
- parveke Tieteen termipankissa
- parveke Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 5106 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.