paska

Katso myös: paška, páska

paska

1. eräs kirosana

   Voi paska, tästä ei tuu yhtään mitään!

• IPA: /ˈpɑskɑ/
• tavutus: pas‧ka

paska (9) (komparatiivi paskempi, superlatiivi paskin) (taivutus[luo])

1. (alatyyliä) huono

   Olet ihan paska matematiikassa.

   En suostu kuvaamaan paskoilla kameroilla.

2. (alatyyliä) rikkinäinen (vain essiivissä tai translatiivissa)

   Tämä kone meni nyt paskaksi.

   Se on paskana.

3. (alatyyliä) epämiellyttävä, vaivalloinen

   Armeija oli paskaa.

• paska Kielitoimiston sanakirjassa

paska (9)

1. (alatyyliä) uloste; (ulkopaikallissijoissa funktioverbin kanssa) viittaa ulostamiseen

   Pelkäsin niin paljon, että tuli paskat housuun.

   Lannoitan pellot lehmänpaskalla.

   käydä paskalla, mennä paskalle

2. (alatyyliä) kielteinen tai valheellinen asia

   Älä puhu paskaa!

   En kestä enää tätä paskaa.

   Jos noin teette, paskaa tippuu niskaan hyvinkin pian.

   Senkin paskat!

3. (alatyyliä) turhanpäiväinen tai joutava asia

   puhua paskaa, jauhaa paskaa

4. (alatyyliä, negaatiossa) (ei) mitään, (ei) yhtään

   En välitä paskaakaan.

   Ei paskan väliä.

   Googlettelemalla ei löytynyt lasta eikä paskaa.

5. (slangia, alatyyliä) vierasaine, jatkeaine, epäpuhtaus

   Tässä pirissä oli ties mitä paskaa seassa, sain siitä hirvittävän hedarin.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	paska	paskat
genetiivi	paskan	paskojen (paskain)
partitiivi	paskaa	paskoja
akkusatiivi	paska; paskan	paskat
sisäpaikallissijat
inessiivi	paskassa	paskoissa
elatiivi	paskasta	paskoista
illatiivi	paskaan	paskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	paskalla	paskoilla
ablatiivi	paskalta	paskoilta
allatiivi	paskalle	paskoille
muut sijamuodot
essiivi	paskana	paskoina
translatiivi	paskaksi	paskoiksi
abessiivi	paskatta	paskoitta
instruktiivi	–	paskoin
komitatiivi	–	paskoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	paska-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• sanaa on arveltu ikivanhaksi suomalaisugrilaiseksi sanaksi; vertaa karjalan paska ’ulostus; lika; kelvoton’, liivin paškà ’(vetelä) ulostus’, ersamordvan ṕśḱiźems ’ulostaa (vetelää)’ ja unkarin fos ’vetelä ulostus, ripuli’

• kakka, kakki
• lanta, skeida, sonta
• paskainen
• paskantaa, paskattaa
• pasko
• paskoa
• pökäle

• adjektiivit: paskamainen
• substantiivit: paskiainen

hätäpaska, kusipaska, kyykkypaska, kärpäsenpaska, paskaduuni, paskahalvaus, paskahousu, paskahuussi, paskakokkare, paskanaama, paskanahka, paskantärkeä, paskaperse, paskapuhe, paskapää, paskarastas

• Rahaa on niin, ettei paskalle taivu

• paska lentää kuin varpusparvi
  1. olla ripulissa

• ei lasta eikä paskaa
  1. ei mitään

• puhua paskaa, jauhaa paskaa
  1. puhua turhanpäiväisiä asioita

• puhua paskaa jostakusta
  1. kertoa leimaavia tai negatiivisia asioita, haukkua jotakuta

• paska Kielitoimiston sanakirjassa

paska (9)

1. ortodoksisuuteen liittyvä ukrainalainen pääsiäiseksi valmistettava makea leipä
2. pashan ukrainalainen variantti

• äännelaina samanmerkityksisestä ukrainan sanasta паска < laajentuma merkityksestä ’pääsiäinen’

• (leipä) kulitsa

• Artikkelit 53, 738, 917 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

paska

1. leipä

paska

1. leipoa

paska f. (monikko paskas)

1. pasha