pannahinen
Suomi
[muokkaa]Interjektio
[muokkaa]pannahinen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpɑnːɑˌhinen/
- tavutus: pan‧na‧hi‧nen
Substantiivi
[muokkaa]pannahinen (38)
- (vanhahtava) kirkon pannaan joutunut henkilö; syntinen tai lainsuojaton
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pannahinen | pannahiset |
| genetiivi | pannahisen | pannahisten pannahisien |
| partitiivi | pannahista | pannahisia |
| akkusatiivi | pannahinen; pannahisen |
pannahiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pannahisessa | pannahisissa |
| elatiivi | pannahisesta | pannahisista |
| illatiivi | pannahiseen | pannahisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pannahisella | pannahisilla |
| ablatiivi | pannahiselta | pannahisilta |
| allatiivi | pannahiselle | pannahisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pannahisena (pannahisna) |
pannahisina |
| translatiivi | pannahiseksi | pannahisiksi |
| abessiivi | pannahisetta | pannahisitta |
| instruktiivi | – | pannahisin |
| komitatiivi | – | pannahisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pannahise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pannahis- | |
Etymologia
[muokkaa]johdos sanasta panna ’kirkonkirjous’[1]
Aiheesta muualla
[muokkaa]- pannahinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. pannahinen.