painia
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]painia
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta paini
Verbi
[muokkaa]- taistella toisen kanssa aseetta, lyömättä ja potkimatta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpɑi̯niɑˣ/
- tavutus: pai‧ni‧a
Etymologia
[muokkaa]kontinuatiivijohdos verbistä painaa[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: paini, painija, painiminen
- verbit: painiskella
Idiomit
[muokkaa]- painia samassa/eri sarjassa (jonkin/jonkun) kanssa — olla vertailukelpoinen / ei olla vertailukelpoinen jonkin/jonkun kanssa
Aiheesta muualla
[muokkaa]- painia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004