puku

puku (1-M)

1. miehen tai naisen yhtenäinen asukokonaisuus

• IPA: /ˈpuku/
• tavutus: pu‧ku

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puku	puvut
genetiivi	puvun	pukujen
partitiivi	pukua	pukuja
akkusatiivi	puku; puvun	puvut
sisäpaikallissijat
inessiivi	puvussa	puvuissa
elatiivi	puvusta	puvuista
illatiivi	pukuun	pukuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puvulla	puvuilla
ablatiivi	puvulta	puvuilta
allatiivi	puvulle	puvuille
muut sijamuodot
essiivi	pukuna	pukuina
translatiivi	puvuksi	puvuiksi
abessiivi	puvutta	puvuitta
instruktiivi	–	puvuin
komitatiivi	–	pukuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	puvu-
vahva vartalo	puku-
konsonantti- vartalo	-

• verbi pukea (vahva vartalo puk|e-) + johdin -u

• uniformu
• vaateparsi

• substantiivit: puvusto
• verbit: puvustaa

aataminpuku, arkipuku, asepuku, avaruuspuku, hiihtopuku, housupuku, hääpuku, höyhenpuku, iltapuku, jakkupuku, juhlapuku, kansallispuku, kansanpuku, kenttäpuku, kesäpuku, kevätpuku, khakipuku, khakipukuinen, kokopuku, kumipuku, kuolinpuku, kutupuku, kutupukuinen, kävelypuku, körttipuku, lapinpuku, lappalaispuku, lenkkipuku, liituraitapuku, liivipuku, lottapuku, lumipuku, lämpöpuku, maastopuku, merimiespuku, mittapuku, morsiuspuku, mustalaispuku, mustapuku, märkäpuku, naamiaispuku, nahkapuku, narrinpuku, neulepuku, nunnanpuku, paitapuku, papinpuku, partiopuku, pelastuspuku, pellavapuku, peruspuku, piispanpuku, pikkupuku, pitäjänpuku, potkupuku, pukuelokuva, pukuharjoitus, pukuhuone, pukujuhla, pukukaappi, pukukangas, pukukoppi, pukukoru, pukulaukku, pukunäytelmä, pukuompelija, pukuompelu, pukupaita, pukupussi, pukuraha, pukusuoja, pukusuunnittelija, pukuvuokraamo, pukuyhdistelmä, puuvillapuku, puvunhousut, puvuntakki, pyhäpuku, rantapuku, ratsastuspuku, rippipuku, safaripuku, samettipuku, siviilipuku, smokkipukuinen, soidinpuku, sotilaspuku, sotilasvirkapuku, sukelluspuku, sukkapuku, suojapuku, surupuku, surupukuinen, talvipuku, tonttupuku, tummapuku, tuulipuku, työpuku, uimapuku, valepuku, valepukuinen, valmispuku, vanginpuku, verryttelypuku, vihkipuku, virkapuku, voimistelupuku, vuokrapuku, yhdistelmäpuku, ykköspuku, yöpuku

• puku Kielitoimiston sanakirjassa

puku (1)

1. Afrikan marskialueilla ja tulvatasangoilla Kongossa, Namibiassa, Tansaniassa ja Zambiassa viihtyvä ruohoa syövä sorkkaeläin, antilooppi (Kobus vardonii)

   Luonnontieteellisen nimen antoi luonnontutkija David Livingstone kunnioittaakseen ystäväänsä suurriistanmetsästäjä Frank Vardon'ia.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puku	pukut
genetiivi	pukun	pukujen
partitiivi	pukua	pukuja
akkusatiivi	puku; pukun	pukut
sisäpaikallissijat
inessiivi	pukussa	pukuissa
elatiivi	pukusta	pukuista
illatiivi	pukuun	pukuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pukulla	pukuilla
ablatiivi	pukulta	pukuilta
allatiivi	pukulle	pukuille
muut sijamuodot
essiivi	pukuna	pukuina
translatiivi	pukuksi	pukuiksi
abessiivi	pukutta	pukuitta
instruktiivi	–	pukuin
komitatiivi	–	pukuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puku-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• Artikkeli 982 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

puku (monikko pukus)

1. puku (Kobus vardonii -antilooppi)

puku

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta puki

puku

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta puk
2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta puk

puku

1. maha, vatsa