pää

pää (18)

1. (anatomia) kehon osa, jossa yleensä sijaitsevat aivot, silmät, korvat, suu ja nenä

   Katolta putosi lunta päähäni.

   Hän otti hatun päästään. — 'riisui hatun'

2. (kuvaannollisesti) älylliset ja kognitiiviset kyvyt

   Päätähän tytöllä riittää vaikka miten pitkälle.

3. (eläintiede, morfologia, anatomia) hyönteisen kolmiosaisen vartalon etummainen osa, jossa sijaitsevat silmät ja tuntosarvet
4. jonkin päätepiste, ääri, ääripää

   köyden pää

   Voi, mikä työ: päätä ei näy!

5. nautakarjan määrän yksikkö

   Tilalla kasvatetaan lihakarjaa noin 200 päätä vuodessa.

6. johtohenkilö, johtaja, päämies

   Hän on ollut firmassa päänä jo vuosikymmenen.

   Taas kerran latinalaisen Amerikan maassa valtion pää vaihtui.

7. (yhdyssanan alkuosana) tärkein, merkittävin

   pääideologi

• IPA: [pæː]

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pää	päät
genetiivi	pään	päiden päitten
partitiivi	päätä	päitä
akkusatiivi	pää; pään	päät
sisäpaikallissijat
inessiivi	päässä	päissä
elatiivi	päästä	päistä
illatiivi	päähän	päihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	päällä	päillä
ablatiivi	päältä	päiltä
allatiivi	päälle	päille
muut sijamuodot
essiivi	päänä	päinä
translatiivi	pääksi	päiksi
abessiivi	päättä	päittä
instruktiivi	–	päin
komitatiivi	–	päine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pää-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• Päähineestä puhuttaessa käytetään sisäpaikallissijoja: päässä, päästä, päähän:

  Hänellä on hattu päässä.

  Ota lippis pois päästä sisällä!

  Pipo päähän, siellä on kylmä!

• kantauralin päŋe

johtohenkilö, kallo, kiire, nuppi, pää-, omin päin, selvin päin, päin, päällä, päältä, päälle, päässä, päästä, päähän

• adjektiivit: päällinen, päätön
• adverbit: päissään, päittäin, päätä pahkaa
• substantiivit: päähine, päällinen, pääte
• verbit: päihittää, päihtyä, päättää, päätyä

alapää, alkupää, datapää, etupää, etäpää, harmaapää, heikkopäinen, helapää, hirvenpää, huimapää, hurjapää, hännänpää, häntäpää, härkäpää, höyrypää, iskupää, jakopää, jalkopää, jukuripää, jälkipää, jästipää, jääräpää, kaistapää, kalanpää, kaljupää, kananpää, kannonpää, kantapää, kassapää, keinopää, kenopää, kielipää, kierrepää, kiharapää, kirjoituspää, klanipää, kruunupää, kukkurapää, kuohupää, kurkunpää, kusipää, kyynärpää, kähäräpää, kärkipää, köydenpää, lahopää, lakkapää, langanpää, laskupää, lettipää, loppupää, luupää, lähipää, länsipää, läskipää, maapääoma, molopää, munapää, mustapää, mustapääkerttu, mänttipää, märkäpää, määränpää, nahkapää, neliöpää, nenänpää, nuijapää, nuolenpää, nuolenpääkirjoitus, nupopää, nutipää, oikopäätä, olkapää, paksupää, pallopää, palmikkopää, paskapää, paukapää, pellavapää, penkinpää, perheenpää, peräpää, peukalonpää, pikipää, pojanpää, poskipää, pulipää, punapää, puntarpää, puupää, pässinpää, pääaine, pääaines, pääajatus, pääakseli, pääarkkitehti, pääasia, pääateria, pääedustaja, pääelinkeino, pääemäntä, pääerä, pääesikunta, pääeste, päähaara, päähenkilö, päähuivi, päähännousema, päähänpiintymä, päähänpinttymä, päähänpisto, pääideologi, pääilmansuunta, pääisku, pääjakso, pääjalkaiset, pääjehu, pääjoki, pääjoukko, pääjuuri, pääjäsen, pääkallo, pääkamara, pääkampa, pääkappale, pääkassa, pääkatsomo, pääkatu, pääkaupunki, pääkeskus, pääkipu, pääkirjasto, pääkirjoitus, pääkohta, pääkonsulaatti, pääkonsuli, pääkonttori, pääkoppa, pääkytkin, pääkäyttäjä, päälaki, päälause, pääliike, pääliina, päälläseisonta, pääluku, pääluokka, pääluottamusmies, pääluu, päälävistäjä, päämerkki, päämies, pääministeri, päämäärä, päänaamari, päänahka, päänalunen, päänalus, päänalusta, päänauha, päänkannatin, päänkipu, päänkivistys, päänmitta, päänmuoto, päännyökkäys, päännyökähdys, päännyökäytys, päänoja, päänormaali, päänpudistus, päänpuoli, päänpyöritys, päänsiirto, päänsilitys, päänsuojain, päänsuojus, päänsärky, pääntie, päänuppi, päänvaiva, päänäyttämö, pääoma, pääosa, pääosakas, pääotsikko, pääovi, pääpahis, pääpaino, pääpalkinto, pääpallo, pääpaloasema, pääpeli, pääpiirre, pääpiirustus, pääpiru, pääpotti, pääpuoli, pääpusku, pääraide, pääraitti, päärakennus, päärata, pääreitti, päärekisteri, päärele, päärooli, pääruoka, pääruokalaji, pääsana, pääsihteeri, pääsisällys, pääsisältö, pääsisäänkäynti, päässälasku, pääsuoja, pääsuora, pääsuunta, pääsääntö, päätapahtuma, päätavoite, pääteema, päätehtävä, päätekijä, pääteos, päätie, päätilaisuus, päätoimi, päätuki, päätuomari, päätuote, päätyyppi, päätyö, päätähti, päätäi, pääuoma, päävartio, päävastuu, pääverbi, pääverso, päävoitto, pääväestö, pääväri, pääväylä, pölkkypää, pönttöpää, pörröpää, raivopää, rillipää, rinnanpää, rämäpää, rättipää, sarvipää, sekopää, selänpää, sianpää, sillanpää, sormenpää, syypää, takapää, tasapää, taulapää, tiilenpää, tuittupää, tupsupää, tuulispää, tyvipää, tähkäpää, täysipäinen, vaahtopää, valopää, vastapäätä, vatipää, veitsenpää, vesipää, viinapää, vikapää, ylipäänsä, yltiöpää, yläpää, äkkipäätä, älypää, äänipää, ääripää

• aukoa päätään – haastaa riitaa
• avopäin / paljain päin – ilman hattua
• jossakin ei ole päätä eikä häntää – jossakin ei ole mitään järkeä
• jäädä pää vetävän käteen – saada lopulta tulokseksi negatiivisista tai ahneista pyrinnöistä negatiivinen tai nollatulos
• käydä päinsä – (> päin + -nsä) olla hyväksyttävää
• käyttää päätään – ajatella, olla järkevä
• pää kolmantena jalkana – nopeasti, kiireellä
• (olla) pää pyörällä – (olla) hämmentynyt
• päästä jalkoihin – kokonaan
• päästä päähän – ääripisteestä toiseen

  Järvi on 10 kilometriä päästä päähän.

• päätä särkee – pää on kipeä, päässä on kipu
• päätä pahkaa – harkitsematta
• suin päin – harkitsematta, noin vain, tuosta vain
• (olla) suuna päänä – (olla) aktiivinen t. puhelias
• vaatia päitä vadille – vaatia kostoa tai rangaistusta jollekulle
• vetää pää täyteen – juoda itsensä humalaan
• naula päässä – vahvasti päihtynyt

• pää Kielitoimiston sanakirjassa

pää (gen pää)

1. pää

• Vadja keele sõnaraamat / Eesti Keele Instituut, Tallinn 2013 : Eesti Keele Sihtasutus

verkossa vadja.pdf

pää (gen pää, part pääd, adit pähe)

1. pää

• pea

• pää Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

pää (gen pää, part pääd)

1. ihmisen tai eläimen pää

• yksikön illatiivi päähä, pähäq

Võro-eesti synaraamat / Jüvä Sullõv [Sulev Iva]. – Tarto : Võro instituut, 2002.

Verkkoversio: Synaraamat