liman

liman

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta lima

liman

1. satama

liman (monikko limans)

1. limaani

• ranskan sanasta limon (”lieju”), latinan sanasta limus (”lieju”).

liman

1. (taivutusmuoto) indikatiivin monikon 3. persoonan preesens verbistä limar
2. (taivutusmuoto, espanjanespanjaa) indikatiivin yksikön 2. persoonan teitittelymuodon preesens verbistä limar

1. (taivutusmuoto) indikatiivin monikon 3. persoonan preesens verbistä limar

liman

1. estuaari
2. satama

• venäjän sanasta лиман

• V. A. Mirjejev, S. M. Usejinov (2002), Ukrajinsʹko-krymsʹkotatarsʹkyj slovnyk, Simferopol: Dolya, ISBN 966-7980-89-8

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui liman
määräinen	limanului
monikko	unor limanuri
määräinen	limanurilor

liman n. (määräinen: limanul, monikko: limanuri, määräinen: limanurile)

1. limaani
2. rannikko
3. (vanhentunut) satama, (kuvaannollisesti) suoja

• turkin sanasta liman

• (satama) port
• (särkkä) țărm
• (laguuni) lagună
• (murtovesi) estuar
• (rannikko) coastă

liman

1. käsi

liman -nı

1. satama