lahjakkuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lahjakkuus (40)
- kyky tai taipumus suoriutua tehtävästä tai suorituksista (usein keskivertoihmistä paremmin)
- Lahjakkuus on vasta alku, kova työ ratkaisee.
- (arki) lahjakas henkilö
- Nelli on todellinen lahjakkuus.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlɑhjɑkːuːs/
- tavutus: lah‧jak‧kuus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lahjakkuus | lahjakkuudet |
| genetiivi | lahjakkuuden | lahjakkuuksien |
| partitiivi | lahjakkuutta | lahjakkuuksia |
| akkusatiivi | lahjakkuus; lahjakkuuden |
lahjakkuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lahjakkuudessa | lahjakkuuksissa |
| elatiivi | lahjakkuudesta | lahjakkuuksista |
| illatiivi | lahjakkuuteen | lahjakkuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lahjakkuudella | lahjakkuuksilla |
| ablatiivi | lahjakkuudelta | lahjakkuuksilta |
| allatiivi | lahjakkuudelle | lahjakkuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lahjakkuutena | lahjakkuuksina |
| translatiivi | lahjakkuudeksi | lahjakkuuksiksi |
| abessiivi | lahjakkuudetta | lahjakkuuksitta |
| instruktiivi | – | lahjakkuuksin |
| komitatiivi | – | lahjakkuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | lahjakkuude- | |
| vahva vartalo | lahjakkuute- | |
| konsonantti- vartalo |
lahjakkuut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kyky tai taipumus suoriutua tehtävästä tai suorituksista (usein keskivertoihmistä paremmin)
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]lahjakkuusreservi, monilahjakkuus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- lahjakkuus Kielitoimiston sanakirjassa