laatikollinen
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]laatikollinen (38) (ei vertailuasteita)
- sellainen, jossa on laatikko tai laatikoita
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlɑːt̪iˌkolːinen/
- tavutus: laa‧ti‧kol‧li‧nen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- laatikollinen Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]
laatikollinen (38)
- laatikon kokoinen määrä
- Ostin kolme laatikollista marjoja.
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laatikollinen | laatikolliset |
| genetiivi | laatikollisen | laatikollisten laatikollisien |
| partitiivi | laatikollista | laatikollisia |
| akkusatiivi | laatikollinen; laatikollisen |
laatikolliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laatikollisessa | laatikollisissa |
| elatiivi | laatikollisesta | laatikollisista |
| illatiivi | laatikolliseen | laatikollisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laatikollisella | laatikollisilla |
| ablatiivi | laatikolliselta | laatikollisilta |
| allatiivi | laatikolliselle | laatikollisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laatikollisena (laatikollisna) |
laatikollisina |
| translatiivi | laatikolliseksi | laatikollisiksi |
| abessiivi | laatikollisetta | laatikollisitta |
| instruktiivi | – | laatikollisin |
| komitatiivi | – | laatikollisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | laatikollise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
laatikollis- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- laatikollinen Kielitoimiston sanakirjassa