lupaava
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]lupaava
- lupauksia ja odotuksia antava tai aikaansaava
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlupɑːʋɑ/
- tavutus: lu‧paa‧va
Etynologia
[muokkaa]- 1. partisiippi luvata-verbistä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- lupaava Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]lupaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä luvata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lupaava | lupaavat |
| genetiivi | lupaavan | lupaavien (lupaavain) |
| partitiivi | lupaavaa | lupaavia |
| akkusatiivi | lupaava; lupaavan | lupaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lupaavassa | lupaavissa |
| elatiivi | lupaavasta | lupaavista |
| illatiivi | lupaavaan | lupaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lupaavalla | lupaavilla |
| ablatiivi | lupaavalta | lupaavilta |
| allatiivi | lupaavalle | lupaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lupaavana | lupaavina |
| translatiivi | lupaavaksi | lupaaviksi |
| abessiivi | lupaavatta | lupaavitta |
| instruktiivi | – | lupaavin |
| komitatiivi | – | lupaavine |