luoma
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]luoma (10)
- luomistyön tulos
- (murteellinen, Etelä-Pohjanmaa) puro, pieni joki tai sen haara
- Kadonnut pikkupoika hukkui luomaan (iltalehti.fi)
- (murteellinen, Kuusamo) lampi
- apaja, apajapaikka
- Tulimme luomalle ja aloitimme nuottauksen.
- Siltä luomalta vedettiin useita apajia ja aina vain kalaa riitti.
- luomi
- Korvan tyveen on ilmaantunut uusi luoma.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈluo̯mɑ/
- tavutus: luo‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luoma | luomat |
| genetiivi | luoman | luomien (luomain) |
| partitiivi | luomaa | luomia |
| akkusatiivi | luoma; luoman |
luomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luomassa | luomissa |
| elatiivi | luomasta | luomista |
| illatiivi | luomaan | luomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luomalla | luomilla |
| ablatiivi | luomalta | luomilta |
| allatiivi | luomalle | luomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luomana | luomina |
| translatiivi | luomaksi | luomiksi |
| abessiivi | luomatta | luomitta |
| instruktiivi | – | luomin |
| komitatiivi | – | luomine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luoma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]henkilöluoma, jumalanluoma, luojanluoma, luomakunta, nuottaluoma, rantaluoma, selkäluoma, silakkaluoma
Aiheesta muualla
[muokkaa]- luoma Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]luoma
- (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä luoda
- Oi tähti, Jumalan luoma!