krakata
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]krakata (73-A) (taivutus[luo])
- (petrokemia) pilkkoa orgaanisia yhdisteitä molekyylimassoiltaan pienemmiksi yhdisteiksi
- (tietotekniikka) murtaa tietokoneohjelman kopiosuojaus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkrɑkɑt̪ɑˣ/
- tavutus: kra‧ka‧ta
Etymologia
[muokkaa]englannin kielestä, crack
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: krakkaaminen, krakkaus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- krakata Kielitoimiston sanakirjassa