kotoisin

kotoisin

1. (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta kotoinen
2. (taivutusmuoto) superlatiivimuoto sanasta kotoinen

kotoisin (ei vertailuasteita)

1. peräisin, tullut jostakin, asunut jossakin

   Petteri on kotoisin Mikkelistä.

• IPA: /ˈkot̪oi̯sin/
• tavutus: ko‧toi‧sin

• syntyisin, syntyjään

• ei mistään kotoisin
  1. mitäänsanomaton, huono, ei hääppöinen

     Elokuva ei kyllä ollut oikein mistään kotoisin.

• kotoisin Kielitoimiston sanakirjassa