korrelaatti
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (kielitiede) sana, lauseke tai lause, johon pronomini viittaa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkorːeˌlɑːt̪ːi/
- tavutus: kor‧re‧laat‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | korrelaatti | korrelaatit |
| genetiivi | korrelaatin | korrelaattien (korrelaattein) |
| partitiivi | korrelaattia | korrelaatteja |
| akkusatiivi | korrelaatti; korrelaatin |
korrelaatit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korrelaatissa | korrelaateissa |
| elatiivi | korrelaatista | korrelaateista |
| illatiivi | korrelaattiin | korrelaatteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korrelaatilla | korrelaateilla |
| ablatiivi | korrelaatilta | korrelaateilta |
| allatiivi | korrelaatille | korrelaateille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | korrelaattina | korrelaatteina |
| translatiivi | korrelaatiksi | korrelaateiksi |
| abessiivi | korrelaatitta | korrelaateitta |
| instruktiivi | – | korrelaatein |
| komitatiivi | – | korrelaatteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | korrelaati- | |
| vahva vartalo | korrelaatti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. sana, lauseke tai lause, johon pronomini viittaa
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]korrelatiivinen, korreloida, korreloiva
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- korrelaatti Kielitoimiston sanakirjassa
- korrelaatti Tieteen termipankissa