kolina
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kolina (12)
- tylppien kappaleiden törmäyksistä syntyvä, tiheästi toistuva lyhytkestoinen matalataajuinen ääni
- (arkikieltä) kölninvesi, erityisesti korvikealkoholina käytettynä
- juoda kolinaa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkolinɑ/
- tavutus: ko‧li‧na
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- (ääni) kolke
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kolina Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]kolina
- (taivutusmuoto) monikon essiivi sanasta kola