kiva

kiva (9) (komparatiivi kivempi tai kivampi, superlatiivi kivin tai kivoin) (taivutus)^[1]

1. miellyttävä, mukava, hauska, hyvännäköinen

   Olen tutustunut moniin kivoihin ihmisiin tänä kesänä.

   Lapsena oli aina kiva mennä Linnanmäelle.

   kivan näköinen

   Meillä oli tosi kivaa.

   Kivat kengät!

• IPA: /ˈkiʋɑ/, [ˈk̟iʋɑ]

• tavutus: ki‧va

Epävarma alkuperä:

• mahdollisesti liittyy paikkanimiin, joissa sen merkitys on ”kova” ja jolloin se voisi olla kova-adjektiivista erkautunut variantti
• mahdollisesti liittyy sanaan ”kiivas”^[2]

• kivat sulle
• kliffa

• adverbit: kivasti

• kimppakiva

kiva (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

1. (suomenruotsia) kiva (komparatiivi kivogare, superlatiivi kivogast)

• suomen kiva

• kivat sulle

• kul

kiva (1)

1. riidellä