kimeä

kimeä (15) (komparatiivi kimeämpi, superlatiivi kimein) (taivutus[luo])

1. (äänestä) korkea ja kova

• IPA: /ˈkimeæ/
• tavutus: ki‧me‧ä

• adverbit: kimeästi
• substantiivit: kimeys
• verbit: kimittää

• kimakka

• kimeä Kielitoimiston sanakirjassa