kilkuttaa
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kilkuttaa (53-C) (taivutus[luo])
- päästää useita peräkkäisiä lyhytkestoisia kiliseviä ääniä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkilkut̪ːɑːˣ/
- tavutus: kil‧kut‧taa
Etymologia
[muokkaa]- onomatopoeettinen
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kilkuttaminen, kilkutus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kilkuttaa Kielitoimiston sanakirjassa