kihlakunta

Katso artikkeli Kihlakunta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

kihlakunta

1. (historia) länsisuomalainen pitäjää vastannut yhteiskunnallisen järjestäytymisen yksikkö, myöhemmin mm. tuomarin virka-alue
2. lääniä pienempi valtion, mm. poliisin, paikallishallintoalue, jotka Suomessa lakkautettiin 2007 lopussa

   Kihlakunta on henkikirjoittajan virkapiiri.

3. joskus eräiden ulkomaisten hallintoyksikköjen käännöksenä

• IPA: /ˈkihlɑˌkunt̪ɑ/
• tavutus: kih‧la‧kun‧ta

yhdyssana sanoista kihla ja kunta

• lyhenne: kihlak.

kihlakunnanneuvos, kihlakunnanoikeus, kihlakunnansyyttäjä, kihlakunnantuomari

• kihlakunta Kielitoimiston sanakirjassa