kelvoton

kelvoton (34-C) (komparatiivi kelvottomampi, superlatiivi kelvottomin) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka tai mikä ei kelpaa johonkin; epäkelpo
2. (halventava) huono tai epärehellinen ihminen

   Se kelvoton vävypoikani on taas työttömänä!

• IPA: /ˈkelʋot̪on/
• tavutus: kel‧vo‧ton

• soveltumaton
• epäkelpo

• soveltuva
• kelpo, kelpoinen, kelvollinen

• adverbit: kelvottomasti
• substantiivit: kelvottomuus

• elinkelvoton, kulkukelvoton, käyttökelvoton, syömäkelvoton, uintikelvoton

• kelvoton Kielitoimiston sanakirjassa