karmiini
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- väriaine (E120) jota saadaan kuivatuista ja jauhetuista kokenillikirvoista
- Karmiinia käytetään paljon punaisenvärisissä makeisissa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑrmiːni/
- tavutus: kar‧mii‧ni
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karmiini | karmiinit |
genetiivi | karmiinin | karmiinien karmiineiden karmiineitten |
partitiivi | karmiinia | karmiineita karmiineja |
akkusatiivi | karmiini; karmiinin |
karmiinit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karmiinissa | karmiineissa |
elatiivi | karmiinista | karmiineista |
illatiivi | karmiiniin | karmiineihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karmiinilla | karmiineilla |
ablatiivi | karmiinilta | karmiineilta |
allatiivi | karmiinille | karmiineille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karmiinina | karmiineina |
translatiivi | karmiiniksi | karmiineiksi |
abessiivi | karmiinitta | karmiineitta |
instruktiivi | – | karmiinein |
komitatiivi | – | karmiineine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | karmiini- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- karmiini Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]karmiini
- (taivutusmuoto) yksikön illatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta karmi
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6