kasa

Katso myös: kaša, kása

kasa (9)

1. pieni kumpare hienojakoista ainetta

   kasa hiekkaa levitettäväksi

2. satunnaiseen järjestykseen pinotut tavarat, läjä

• IPA: /ˈkɑsɑ/
• tavutus: ka‧sa

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kasa	kasat
genetiivi	kasan	kasojen (kasain)
partitiivi	kasaa	kasoja
akkusatiivi	kasa; kasan	kasat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kasassa	kasoissa
elatiivi	kasasta	kasoista
illatiivi	kasaan	kasoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kasalla	kasoilla
ablatiivi	kasalta	kasoilta
allatiivi	kasalle	kasoille
muut sijamuodot
essiivi	kasana	kasoina
translatiivi	kasaksi	kasoiksi
abessiivi	kasatta	kasoitta
instruktiivi	–	kasoin
komitatiivi	–	kasoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kasa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

vanha germaaninen laina^[1]

• keko, rovio, röykkiö

• adjektiivit: kasaantunut, kasautunut
• verbit: kasaantua, kasailla, kasata, kasautua

hiekkakasa, kasapanos, kasapäin, kasapäissä, kasauma, kompostikasa, lantakasa, purukasa, puukasa, rauniokasa, rikkakasa, risukasa, romukasa, roskakasa

• kasa Kielitoimiston sanakirjassa

kasa

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kas

kasa f.

1. kassa
2. (arkikieltä) raha; käteinen

• gotówka, pieniądz

kasa -sı

1. kassakaappi
2. (urheilu) hevonen (voimisteluteline)