kant

kant -en

1. reuna, syrjä, särmä, laita
2. seutu

• fjøl
• bord

kant yl. (3) (yks. määr. kanten [luo], mon. epämäär. kanter [luo], mon. määr. kanterna [luo])

1. reuna, syrjä, särmä, laita

• kant Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

kant (k`an't; gen kandi, part kanti)

1. särmä, syrjä, reuna; (puhek.) kantti

• ÕS 2018 tyyppi 22e (r`iik) riik

• Eesti keele põhisõnavara sõnastik : nuga