kallistunut
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]kallistunut
- kallellaan, kallistuneena oleva
- Kurvissa tien täytyy olla kallistuneena, jotta siitä voi mennä vauhdilla.
Käännökset
[muokkaa]1. kallistuneena oleva
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. hinnaltaan kallistunut
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kallistunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kallistua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kallistunut | kallistuneet |
| genetiivi | kallistuneen | kallistuneiden kallistuneitten |
| partitiivi | kallistunutta | kallistuneita |
| akkusatiivi | kallistunut; kallistuneen | kallistuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kallistuneessa | kallistuneissa |
| elatiivi | kallistuneesta | kallistuneista |
| illatiivi | kallistuneeseen | kallistuneisiin kallistuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kallistuneella | kallistuneilla |
| ablatiivi | kallistuneelta | kallistuneilta |
| allatiivi | kallistuneelle | kallistuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kallistuneena | kallistuneina |
| translatiivi | kallistuneeksi | kallistuneiksi |
| abessiivi | kallistuneetta | kallistuneitta |
| instruktiivi | – | kallistunein |
| komitatiivi | – | kallistuneine |