kaaso
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kaaso (1)
- morsiamen pukija ja seuralainen häissä, yleensä nainen mutta voi olla myös mies
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑːso/
- tavutus: kaa‧so
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaaso | kaasot |
| genetiivi | kaason | kaasojen |
| partitiivi | kaasoa | kaasoja |
| akkusatiivi | kaaso; kaason |
kaasot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaasossa | kaasoissa |
| elatiivi | kaasosta | kaasoista |
| illatiivi | kaasoon | kaasoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaasolla | kaasoilla |
| ablatiivi | kaasolta | kaasoilta |
| allatiivi | kaasolle | kaasoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaasona | kaasoina |
| translatiivi | kaasoksi | kaasoiksi |
| abessiivi | kaasotta | kaasoitta |
| instruktiivi | – | kaasoin |
| komitatiivi | – | kaasoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaaso- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. morsiamen pukija ja apulainen häissä, yleensä nainen mutta voi olla myös mies
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kaaso Kielitoimiston sanakirjassa
- Kirsti Aapala: Kaaso ja sikapiikki, yrjänrenki ja best man. Morsiusneidon ja sulhaspojan nimitysten koko kirjo. Kielikello, 1992, nro 1. Artikkelin verkkoversio.