kaartaa

kaartaa (57-K) (taivutus)

1. tehdä (loivahko) käännös, edetä kaaressa, kiertää

   Kaarsin eilen liikkeenne ohitse.

   Joukot kaarsivat vihollisen selustaan.

2. tehdä tai valmistaa kaarevaksi

   Kaarrettu kaula-aukko.

   Jyrkästi kaarrettu jousi.

• IPA: /ˈkɑːrt̪ɑːˣ/
• tavutus: kaar‧taa

• substantiivit: kaarre, kaarros, kaartaminen, kaarto
• verbit: kaarrella, kaartua

• kaartaa Kielitoimiston sanakirjassa