kyntää

kyntää (55-J) (taivutus)

1. muokata maata auralla

   Kynsin eilen niittymme.

2. (kuvaannollisesti) kulkea merellä

   Miehittämättömät rahtilaivat voivat pian kyntää maailman meriä. (HS.fi)

3. (kuvaannollisesti) edetä vaivalloisesti, olla alamaissa, mennä huonosti

   Aspocomp kyntää miinuksella. (Taloussanomat)

   Atletico kyntää syvällä, uudella valmentajalla sikainfluenssa (HS.fi)

   JYP kyntää syvällä, Lukko tyrmäsi Jokerit. (Pohjalainen)

• IPA: /ˈkynt̪æːˣ/
• tavutus: kyn‧tää

• Verbin taivutustyyppi vaihtelee lähteittäin:

Joukahainen → muistaa (KOTUS 53, NSK 2) tai huutaa (KOTUS 54, NSK 3)

KOTUS → muistaa (KOTUS 53, NSK 2)

NSK → muistaa (KOTUS 53, NSK 2) (harvoin) sortaa (KOTUS 55, NSK 7)

Lauri Hakulisen mukaan sana on ehkä johdos sanasta kynsi^[1]. Suomen etymologinen sanakirja ei tätä kuitenkaan tunne.

• aura, aurata

• substantiivit: kynnys, kynnös, kyntäjä, kyntäminen, kyntö

• kyntää Kielitoimiston sanakirjassa