kuru

Katso myös: Kuru, kurů, kůru, kůrů

kuru (1)

1. (geologia) veden uurtama kapea syvä laakso: tunturirotko

• IPA: /ˈkuru/

• tavutus: ku‧ru

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuru	kurut
genetiivi	kurun	kurujen
partitiivi	kurua	kuruja
akkusatiivi	kuru; kurun	kurut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kurussa	kuruissa
elatiivi	kurusta	kuruista
illatiivi	kuruun	kuruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kurulla	kuruilla
ablatiivi	kurulta	kuruilta
allatiivi	kurulle	kuruille
muut sijamuodot
essiivi	kuruna	kuruina
translatiivi	kuruksi	kuruiksi
abessiivi	kurutta	kuruitta
instruktiivi	–	kuruin
komitatiivi	–	kuruine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kuru-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• Vrt. saamen kielten samaa tarkoittavat sanat

• (tunturirotko) autti, kuurma

• tunturikuru

kuru (1)

1. prionin aiheuttama etenevä ja tappava aivosairaus, jota esiintyi Papua-Uudessa-Guineassa eräiden heimojen, erityisesti foren, jäsenillä ennen kuin nämä lakkasivat harjoittamasta rituaalista ihmissyöntiä

• suoralaina englannista

• (sairaus) naurutauti

• kuru Kielitoimiston sanakirjassa

kuru

1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta kura
2. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaalimuoto sanasta kura

• IPA: /ˈkuru/

kuru (ei monikkoa)

1. kuru (tauti)

• suoralaina foren kielen sanasta kuru (’tärisevä kuolema’)

• (brittienglantia) /ˈkʊɹuː/

• laughing death, laughing sickness

kuru

kuru

1. (taivutusmuoto) verbistä kuri

kuru (monikko kurukuru)

1. ukkosenjylinä

• oseanialaisesta kantakielestä < malaijilais-polynesialaisen kantakielen sanasta *kuʀuq

kuru

1. kuru (tauti)

kuru m.

1. kuru (tauti)

kuru

1. rōmaji-transkriptio sanasta くる

kuru

1. mato

kuru

1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin maskuliinimuoto sanasta kurš
2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin feminiinimuoto sanasta kurš
3. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaalin maskuliinimuoto sanasta kurš
4. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaalin feminiinimuoto sanasta kurš
5. (taivutusmuoto) monikon genetiivin maskuliinimuoto sanasta kurš
6. (taivutusmuoto) monikon genetiivin feminiinimuoto sanasta kurš

kuru

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä kurt

kuru

1. malaijienleipäpuu

kuru m. (ei monikkoa)

1. kuru (tauti)

kuru

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kur

kuru m. (monikko kurus[luo])

1. kuru (tauti)

kuru

1. kuiva
2. pelkkä
3. (ihmisestä) hyvin laiha
4. sellainen, mikä on ehtynyt

• muinaisturkin sanasta kurıg

kuru

1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin määräinen muoto sanasta kur

kuru

1. syrjäseutu
2. kapea käytävä
3. (geologia) kuru
4. kuru (tauti)