Siirry sisältöön

kuolata

Wikisanakirjasta

Suomi

Verbi

kuolata (73) (taivutus[luo])

erittää kuolaa; sotkea kuolalla
(arkikieltä, kuvaannollisesti) himoita, haluta
Minä kuolasin hänen perään.
(murteellinen) soittaa suutaan
Älä koita minulle kuolata.

Ääntäminen

IPA: /ˈkuo̯lɑt̪ɑˣ/
tavutus: kuo‧la‧ta

Etymologia

sanan kuola vartalosta kuola- ja suffiksista -ta^[1]

Käännökset

1. erittää kuolaa

afrikaans: kwyl
englanti: drool, dribble, salivate, slobber
espanja: babear, babosear, salivar
hollanti: kwijlen
ido: bavar
karjala: nölätä, nolata

livvi: n’ollata
norja: sikle
ranska: baver, saliver
ruotsi: dregla
saksa: geifern, sabbern
viro: ilastama

Liittyvät sanat

kuola, sylkeä

Synonyymit

kuolaista, kuolastaa (murteellinen)

Johdokset

substantiivit: kuolaaminen

Anagrammit

koulata, loukata

Aiheesta muualla

kuolata Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kuolata&oldid=4714554”