kuivua

kuivua (52) (taivutus[luo])

1. tulla kuivaksi

   Ovatko pyykit jo kuivuneet?

   Maa on kuivunut sateen puutteen vuoksi.

2. (slangia) nauraa katketakseen

   Mä kuivuin heti, kun kuulin sen.

3. (kuvaannollisesti, arkikieltä) olla tilapäisesti syrjässä tai poissa käytöstä

   Hänen ajokorttinsa on vielä kuivumassa.

• IPA: /ˈkui̯ʋuɑˣ/
• tavutus: kui‧vu‧a

• kuivattaa

• kuivaa

• kastua

• substantiivit: kuivuminen, kuivuri
• verbit: kuivahtaa

kuivumisaika

• kuivua Kielitoimiston sanakirjassa