kuittaus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuittaus (39)
- merkintä, tavallisesti allekirjoitus, jonkin vastaanottamisesta
- Kuittaus tuohon, kiitos!
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkui̯t̪ːɑus/ tai /ˈkui̯t̪ːɑu̯s/
- tavutus: kuit‧ta‧us / kuit‧taus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuittaus | kuittaukset |
| genetiivi | kuittauksen | kuittausten kuittauksien |
| partitiivi | kuittausta | kuittauksia |
| akkusatiivi | kuittaus; kuittauksen |
kuittaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuittauksessa | kuittauksissa |
| elatiivi | kuittauksesta | kuittauksista |
| illatiivi | kuittaukseen | kuittauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuittauksella | kuittauksilla |
| ablatiivi | kuittaukselta | kuittauksilta |
| allatiivi | kuittaukselle | kuittauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuittauksena | kuittauksina |
| translatiivi | kuittaukseksi | kuittauksiksi |
| abessiivi | kuittauksetta | kuittauksitta |
| instruktiivi | – | kuittauksin |
| komitatiivi | – | kuittauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuittaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuittaus- | |