hiljaa

hiljaa (komparatiivi hiljempaa, superlatiivi hiljaisimmin)

1. ääntä pitämättä tai vähäisellä äänellä; (mahdollisimman) äänettömästi

   Puhu hiljaa!

   Yritä olla hiljaa, ettei kukaan kuule meidän olevan täällä.

   Pojat hiipivät hiljaa oksien rasahtelua välttäen.

2. vaiti

   Ole hiljaa!

3. hitaasti, rauhallisesti, verkkaisesti; vähitellen, hissukseen

   Aja hiljaa tuohon mutkaan, siinä on liukasta.

   Hiljaa, hiljaa, joulun kellot kajahtaa.

   Päivä kului hiljaa iltaan.

   Nuotio sai hiipua hiljaa.

   Hiljaa hivuttautuen hän pääsi livahtamaan sisään.

• IPA: /ˈhiljɑː/
• tavutus: hil‧jaa

• Partitiivi hilja-vartalosta, joka on ehkä germaaninen laina^[1]. Hilja-vartalon muita muotoja ja johdoksia ovat esim. hiljainen, hiljan, hiljattain ja hiljetä.

• hiljainen, hiljaisuus
• äänetön, äänettömyys
• vaitonainen, vaitonaisuus

• hiljaisesti, hiljakseen
• ääneti, äänettömästi
• vaiti

• hiirenhiljaa, pikkuhiljaa, puolihiljaa

• hiljaa kuin huopatossutehtaalla.
• hiljaa hyvä tulee.

• hiljaa Kielitoimiston sanakirjassa