hie
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- hiomalla valmistettu näyte
- Etsattua kalvoa ja hiettä mikroskoopissa tarkasteltaessa voidaan säteilyjälkien aiheuttajat paikantaa hieestä. (gtk.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhie̯ˣ/
- tavutus: hie
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hie | hieet |
| genetiivi | hieen | hieiden hieitten |
| partitiivi | hiettä | hieitä |
| akkusatiivi | hie; hieen |
hieet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hieessä | hieissä |
| elatiivi | hieestä | hieistä |
| illatiivi | hieeseen | hieisiin hieihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hieellä | hieillä |
| ablatiivi | hieeltä | hieiltä |
| allatiivi | hieelle | hieille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hieenä | hieinä |
| translatiivi | hieeksi | hieiksi |
| abessiivi | hieettä | hieittä |
| instruktiivi | – | hiein |
| komitatiivi | – | hieine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hiee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hiet- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hie Kielitoimiston sanakirjassa