hautua
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]hautua (52-F) (taivutus[luo])[1]
- muhia lämpimässä, kosteassa ja tiiviihkössä paikassa
- kiehua hiljakseen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑu̯t̪uɑˣ/
- tavutus: hau‧tu‧a
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]2. kiehua hiljakseen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: haude, hautuma, hautuminen
- verbit: hauduttaa
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hautua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-F
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 320 ttA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.