harhautus
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]harhautus (39)
- väärän aikomuksen esittäminen toisen erehdyttämiseksi väärien johtopäätösten tekemiseen
- (šakki) taktinen keino, jolla vastapuolen nappula houkutellaan epäedullisempaan asemaan tai pois suojaamasta ruutua, johon itse halutaan päästä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑrhɑu̯t̪us/ tai /ˈhɑrhɑˌut̪us/
- tavutus: har‧hau‧tus / har‧ha‧u‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harhautus | harhautukset |
| genetiivi | harhautuksen | harhautusten harhautuksien |
| partitiivi | harhautusta | harhautuksia |
| akkusatiivi | harhautus; harhautuksen |
harhautukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harhautuksessa | harhautuksissa |
| elatiivi | harhautuksesta | harhautuksista |
| illatiivi | harhautukseen | harhautuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harhautuksella | harhautuksilla |
| ablatiivi | harhautukselta | harhautuksilta |
| allatiivi | harhautukselle | harhautuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harhautuksena | harhautuksina |
| translatiivi | harhautukseksi | harhautuksiksi |
| abessiivi | harhautuksetta | harhautuksitta |
| instruktiivi | – | harhautuksin |
| komitatiivi | – | harhautuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harhautukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
harhautus- | |
Käännökset
[muokkaa]1. erehdyttäminen
|
2. shakki
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]harhautuskeino, harhautustarkoitus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- harhautus Kielitoimiston sanakirjassa