habe

Katso myös: Habe, häbe

habe

1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä haber

habē

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä habeō

habe

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä haben
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä haben
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä haben
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä haben

habe (gen habeme, part habet)

1. parta

   habemesse kasvanud mees – parroittunut mies

• ÕS 2018 tyyppi 4 (ase)
• IV-delklinaatio, suljettu tyyppi^[1]

Deklinaatiotyypin sanoja esimerkiksi: ige, ebe, kübe, vare, ase, jäse, säde

• Teemamuodot lihavoitu.
• Muiden sijamuotojen muodostaminen, katso Liite:Viron kielioppi/Sanamuotojen muodostaminen.

• habekas
• habemeajaja

• põskhabe

• habe Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• habe sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)